tupa

Pääsivu Lapin kämpät Vätsäri - Kessi Luolikkopuro

VÄTSÄRI - KESSI LUOLIKKOPURO

LAPIN KÄMPÄT KORTISTO KARTTA

Kohteen tyyppi:

Kohteen sijainti:

145

Edellinen

Seuraava

Kivikämppä

Tuulisjärven tienoilla luolikosta laskevasta purosta pieni matka rantaa pitkin ja siitä maalle. Kalloiden välissä. Noin 1km Tuulisjärven pohjoispäästä pohjoiseen.

Kohteen kunto:

Paikalla käynti:

Tietoja muutettu

Ei tiedossa

28.03.2019

Rakennusvuosi:

Koord. X(P)

Koord. Y(I)

7715500

3578200

Huom:

Museoviraston kokoelmissa on kuva kivikämpästä. https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:SUK602:32
Kuvan seliteteksti: ”Kivistä ladottu asumus Tuulisjärven pohjoispäästä n. 1 km pohjoiseen. Kuvaaja Näkkäläjärvi Oula, 1958. Antti Aikio Pakanajoelta kertoi, että poromiehet ovat rakentaneet n. 50 v. sitten asumukseen puukaton. Asumuksen ikää hän ei tiennyt. Asumus on rakennettu kallion kupeelle niin, että takaseinänä on kallio. Takaseinällä on puinen lavitsa. Takka on muurattu kivistä.”

Katkelma Laura Lehtolan kirjasta Viimeinen katekeetta. Sivu 165: "Sain Pannen Aslakan kyytimieheksi Kapperijoelta Järvenpäähän ja Pakanajoelle. Aluksi matka näytti helpolta. Tsuolisvuonon rannat olivat jäätyneet aikaisin, joten siellä oli sopsa ja hyvä ajaa. Pääsimme sinä päivänä vaikeuksitta Järvenpäähän.
Toinen päivä oli vaikeampi. Järvi oli niin kaljamalla, ettemme kyenneet sitä ajamaan. Talutimme poroja yli kivien ja louhikoiden. Se päivä loppui ennen aikojaan. Tuulisjärven tienoilla alkoi hämärtää. Aslak puhuskeli jostain kivikämpästä, jossa voisimme yöpyä. Juttu tuntui merkilliseltä; en ollut kuullut puhuttavan mistään kivikämpästä. – Äijä on alkanut hourailla, ajattelin.
Tulimme luolikosta laskevalle purolle. Se oli sulattanut rantaan pienoisen lammen. Aslak lähti kiertämään, mutta virta oli pehmittänyt jään niin etäälle, että hän putosi kainaloita myöten. Nopeasti hän könysi sieltä jälleen jaloilleen. Oma ajokkaani rynnisti läheltä rantaa suoraan sulan yli. Siinä oli niin matalaa, etten kastunut ollenkaan.
Kuljimme vielä vähän matkaa pitkin rantaa. Sitten Aslak pysähtyi ja nousi maalle. Kivikämppä oli sittenkin totta; siinä se kyyristeli kallionkoloon kasattuna laakakivisin etuseinin keskellään musta oviaukko.
Kurkistin sisään. Pitkällä seinällä oli lavitsa, jossa saattoi kaksi ihmistä nukkua peräkanaa tai jalkapohjat vastakkain. Nurkassa taurotti liuskekivinen piisi.
Aslak ei näyttänyt välittäneen uinnistaan mitään, vaan lähti enempiä viivyttelemättä viemään poroja kaivokselle. Tuskinpa hän oli ehtinyt pahasti kastua, olihan hänellä säpäkkeet, säätsikät ja sisnakat. Ripustin toisen vilteistäni oveksi. Ulkona ja piisin edessä oli valmiita polttopuita..."

Tässäpä haastetta tuvan etsijälle. Koordinaatit johtaa seudulle, tarkka paikka ei ole tiedossa.

Päiväkirjamerkintöjä:

Kohteen tyyppi:	Kohteen sijainti:		145	Edellinen	Seuraava
Kivikämppä	Tuulisjärven tienoilla luolikosta laskevasta purosta pieni matka rantaa pitkin ja siitä maalle. Kalloiden välissä. Noin 1km Tuulisjärven pohjoispäästä pohjoiseen.
Kohteen kunto:	Paikalla käynti:	Tietoja muutettu
Ei tiedossa		28.03.2019
Rakennusvuosi:	Koord. X(P)	Koord. Y(I)
	7715500	3578200
Huom:
Museoviraston kokoelmissa on kuva kivikämpästä. https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:SUK602:32 Kuvan seliteteksti: ”Kivistä ladottu asumus Tuulisjärven pohjoispäästä n. 1 km pohjoiseen. Kuvaaja Näkkäläjärvi Oula, 1958. Antti Aikio Pakanajoelta kertoi, että poromiehet ovat rakentaneet n. 50 v. sitten asumukseen puukaton. Asumuksen ikää hän ei tiennyt. Asumus on rakennettu kallion kupeelle niin, että takaseinänä on kallio. Takaseinällä on puinen lavitsa. Takka on muurattu kivistä.” Katkelma Laura Lehtolan kirjasta Viimeinen katekeetta. Sivu 165: "Sain Pannen Aslakan kyytimieheksi Kapperijoelta Järvenpäähän ja Pakanajoelle. Aluksi matka näytti helpolta. Tsuolisvuonon rannat olivat jäätyneet aikaisin, joten siellä oli sopsa ja hyvä ajaa. Pääsimme sinä päivänä vaikeuksitta Järvenpäähän. Toinen päivä oli vaikeampi. Järvi oli niin kaljamalla, ettemme kyenneet sitä ajamaan. Talutimme poroja yli kivien ja louhikoiden. Se päivä loppui ennen aikojaan. Tuulisjärven tienoilla alkoi hämärtää. Aslak puhuskeli jostain kivikämpästä, jossa voisimme yöpyä. Juttu tuntui merkilliseltä; en ollut kuullut puhuttavan mistään kivikämpästä. – Äijä on alkanut hourailla, ajattelin. Tulimme luolikosta laskevalle purolle. Se oli sulattanut rantaan pienoisen lammen. Aslak lähti kiertämään, mutta virta oli pehmittänyt jään niin etäälle, että hän putosi kainaloita myöten. Nopeasti hän könysi sieltä jälleen jaloilleen. Oma ajokkaani rynnisti läheltä rantaa suoraan sulan yli. Siinä oli niin matalaa, etten kastunut ollenkaan. Kuljimme vielä vähän matkaa pitkin rantaa. Sitten Aslak pysähtyi ja nousi maalle. Kivikämppä oli sittenkin totta; siinä se kyyristeli kallionkoloon kasattuna laakakivisin etuseinin keskellään musta oviaukko. Kurkistin sisään. Pitkällä seinällä oli lavitsa, jossa saattoi kaksi ihmistä nukkua peräkanaa tai jalkapohjat vastakkain. Nurkassa taurotti liuskekivinen piisi. Aslak ei näyttänyt välittäneen uinnistaan mitään, vaan lähti enempiä viivyttelemättä viemään poroja kaivokselle. Tuskinpa hän oli ehtinyt pahasti kastua, olihan hänellä säpäkkeet, säätsikät ja sisnakat. Ripustin toisen vilteistäni oveksi. Ulkona ja piisin edessä oli valmiita polttopuita..." Tässäpä haastetta tuvan etsijälle. Koordinaatit johtaa seudulle, tarkka paikka ei ole tiedossa.
Päiväkirjamerkintöjä: